Vamman tai leikkauksen jälkeen signaaleja lähtee vahingoittuneelta alueelta tai leikkauskohdasta aivoihin, joissa signaalit yhdistyvät ja aiheuttavat kivuntunteen. Tunne syntyy osittain näistä signaaleista, mutta siihen vaikuttavat myös tunteet (kuten ahdistus tai pelko), muistot (hyvät ja huonot) sekä aiempi kipu.
On hyvä muistaa, että kipu koetaan yksilöllisesti. Kukin tuntee oman kipunsa, eikä kukaan muu voi sanoa, kuinka voimakasta se on tai miltä se tuntuu.
Kipu on leikkauksen jälkeen yleinen reaktio. Vakavampien kirurgisten toimenpiteiden jälkeen se tuntuu voimakkaammalta. Kipu helpottaa yleensä parin ensimmäisen päivän aikana leikkauksen jälkeen. Lapselle on tärkeä selittää, ettei kipu kestä ikuisesti ja että se hiipuu vähitellen. Kipu vaihtelee päivän mittaan, ja kipu voi olla voimakkaampaa liikkeen aikana. Lapsi voi tuntea kipua myös nukkuessaan, levätessään tai leikkiessään. Jotkut lapset näyttävät kivun itkemällä, vääntelehtimällä tai pitelemällä kipeää aluetta, kun taas toiset saattavat mennä hiljaisiksi ja vetäytyväisiksi.
Huomion vieminen pois kivusta on luonnollinen reaktio, ja tätä voidaan hyödyntää myös kivunhallinnassa. Lasta tulee kannustaa kuvaamaan tunteitaan ja lapsen kipua on pystyttävä arvioimaan, jotta paras mahdollinen kivunhoito voidaan varmistaa. Ei siis kannatta leikkiä sankaria ja vaieta, jos johonkin sattuu.